Suomalainen työelämä on muuttunut viime vuosina ennennäkemättömän nopeasti ja paljon – sekä lainsäädännön, talouden että työskentelytapojen osalta. Näistä muutoksista käydään osin kiivastakin keskustelua ja näkökannat tapaavat polarisoitua puolesta tai vastaan.
Taustalla on kuitenkin myös vaikeasti haastettavia faktoja, kuten Suomessa todella pitkään jatkunut talouskasvun puute, tarve lisätä investointeja ja kehno kansainvälinen kilpailukykymme. Laajasti jaetaan myös ymmärrys korkeiden työvoimakustannusten aiheuttamista haasteista ja tarpeesta lisätä joustavuutta työn tekemiseen.
Oma lukunsa on Suomen ennätyskorkeana jatkuva työttömyys, joka on aivan liian monelle jokapäiväinen kiviriippa ja samalla suuri kansantaloudellinen ongelma. Kyse ei ole ainoastaan nuorten ja toisaalta ikääntyvien työllistymisestä tai esimerkiksi rakennustoimialan lamasta. Myös yhä useampien korkeasti koulutettujen ja johtavissa asemissa jo toimineiden on vaikeaa löytää työpaikkaa.
Palkkaamisen rima on noussut
Rekrytointiprosessit ovat mutkistuneet ja pidentyneet entisestään. Työnhaku ylipäätään on muuttunut yhä raskaammaksi ja kilpailu harvoista paikoista kiristynyt, kun yhteen rooliin voi olla jopa satoja hakijoita. Samanaikaisesti osa-aikaiset tehtävät ja pätkätyöt ovat yleistyneet.
On käynyt ilmeiseksi, että perinteinen jäykkä ja kallis työsuhde ei ole enää ainoa eikä usein paraskaan tapa saada oikeaa osaamista oikeaan tarpeeseen ja oikeaan aikaan. Palveluna tehtävän työn joustavat ja ripeät ratkaisut ovat yleistymässä myös Suomessa.
Etätyöstä hybridiin vai takaisin toimistolle?
Koronapandemian jälkeen hybridityö on vakiintunut tyypilliseksi toimintatavaksi asiantuntijayrityksissä. Tämä taasen on muuttanut johtamista, työyhteisöjä, työhyvinvointia ja tietysti ennen kaikkea toimistokulttuuria.
Suhtautuminen työskentelytapojen muutoksiin on kahtalaista: osa pitää etätyötä tehokkaampana ja arkeen sopivampana, kun taas monet pelkäävät yhteisöllisyyden, innovoinnin ja perehdytyksen heikkenemistä.
Monilla työpaikoilla on viime aikoina lisätty vaatimuksia läsnäoloon toimistolla, mikä on aiheuttanut kitkaa työntekijöiden ja johdon välillä. Etätyöhön tottuneet kokevat helposti kotoa käsin työskentelyn saavutetuksi eduksi, josta ei olla valmiita luopumaan.
Työskentelytavat varmasti elävät ajassa ja niitä muovaavat työyhteisöjen tarpeet ja toimintaympäristön muutokset. Yhtä kaikille toimijoille sopivaa työn tekemisen tapaa tuskin enää muodostuu.
Tekoälyn muutos-hybris
Generatiivisen tekoälyn nopea murtautuminen ihmisten ja organisaatioiden arkeen herättää jatkuvaa pohdintaa siitä, mitkä asiantuntijatyöt automatisoituvat, miten työn sisältö muuttuu ja mitä taitoja työntekijöiltä tulevaisuudessa ylipäänsä tarvitaan.
Yleinen käsitys lienee, että erityisesti asiantuntija- ja toimistotyö altistuvat tekoälyn vaikutuksille. Suomessa keskustellaan erityisesti siitä, miten AI voisi nostaa työn tuottavuutta – ennemminkin kuin että työpaikat katoaisivat kokonaan.
Tekoäly tai paremminkin koneoppiminen etenee kuitenkin niin nopeasti ja AI-buumi on niin kuumentunut, että sen pidemmän ajan vaikutukset työelämään jäävät vielä alkuhämärän peittoon.
Työn merkityksellisyys nostaa päätään
Työelämän muutostahti on jo itsessään lisännyt työn kuormittavuutta, uupuneisuutta ja mielenterveysongelmia myös asiantuntijatyössä ja johtotehtävissä. Organisaatioilta ja esihenkilöiltä vaaditaan nyt uusia valmiuksia ja aktiviteettia näiden ongelmien ratkaisemiseksi ja ennalta ehkäisemiseksi.
Samalla nuorempi polvi korostaa aiempaa enemmän työn ja vapaa-ajan tasapainoa, työtehtävien merkityksellisyyttä, joustavuutta ja mahdollisuutta vaihtaa alaa aika ajoin. Heille työ ei ole enää samalla tavalla identiteetin keskiössä kuin aiemmille sukupolville, mikä näkyy myös keskusteluissa “hiljaisesta irtisanoutumisesta” ja työelämän arvojen muutoksesta.
Tämä sukupolvimurros tuo yrityksille haasteita pitää kiinni avainhenkilöistään yksinomaan perinteisillä sitouttamiskeinoilla.
Muutosvirrassa surffaavat megatrendit
Suomalainen työelämä on siirtymässä vakaasta ja vahvasti sopimusyhteiskuntaan nojaavasta mallista kohti joustavampaa mutta myös epävarmempaa mallia. Juuri tästä kumpuaa ajankohtainen keskustelu ja osin myös yhteiskunnallinen kiista työelämän tulevaisuudesta.
Entäpä otsikon esittämä kysymys. Helppo ja kliseinen vastaus olisi todeta, että vain muutos on pysyvää. Kuten jo antiikin kreikkalainen filosofi Herakleitos kuvasi elämän luonnetta aforismillaan ”kaikki virtaa” eli et voi kahdesti astua samaan virtaan.
Uskon kuitenkin, että tietyt kansainvälisestikin havaittavat työelämän trendit saavat lähivuosina yhä enemmän jalansijaa Suomessa. Asiantuntijaorganisaatioissa näitä ovat ainakin nuorten ikäpolvien peräänkuuluttama työn merkityksellisyys, aiempaa tiheämmin vaihtuvat roolit ja uudentyyppiset osaamistarpeet sekä ylipäänsä ”gig economy” eli keikkatalous – nyt myös johtotehtävissä.
Muutosvirtaa vievät eteenpäin aina vain nopearytmisemmin elävät markkinat ja yritysten pysyvä tarve pärjätä ja menestyä kulloinkin vallitsevissa olosuhteissa.
