Viimeisen kahden vuoden aikana valtaosa suomalaisista keskisuurista yrityksistä on hankkinut tekoälylisenssin. Ja pitänyt myös palaverin siitä, miten tekoäly mullistaa toimialan.
Kumpikaan näistä toimenpiteistä ei ole kuitenkaan näkynyt tuloslaskelmassa.
Syynä ei ole se, ettei tekoäly toimisi. Syy on se, että keskustelua käydään väärällä abstraktiotasolla. Ja vaikka oikea taso lopulta löytyisi, kenelläkään talossa ei ole aikaa keskittyä IT-asioihin.
Ei kannata kysyä, miten tekoäly muuttaa toimialaamme
Tähän kysymykseen ei ole vastausta, jonka voisi listata ensi kuun työtehtäviin. Aihe synnyttää ainoastaan seminaareja, skenaariotyöpajoja ja diaesityksiä, joihin harva palaa.
Oikea kysymys onkin tylsempi, mutta samalla huomattavasti tuottavampi:
Mikä on se asia, jota ei tähän asti ole kannattanut tehdä, mutta nyt kannattaisi?
Tyypillisesti yrityksessä on seuraavanlainen lista. Ei ehkä ylös kirjoitettuna, mutta jokainen johtaja tuntee sen:
- Raportti, jota joku kokoaa käsin kolme päivää kuukaudessa, koska automatisointi olisi maksanut enemmän kuin se säästää.
- Integraatio kahden järjestelmän välillä, josta saatiin 35 000 euron tarjous eli päätettiin, että kopioidaan mieluummin käsin.
- Työkalu, jota käyttäisi 12 ihmistä. Liian pieni ostettavaksi, liian iso tehtäväksi vapaana olevalla ajalla.
- ”Tähän pitäisi tehdä joku botti.” Kukaan ei vain ole tehnyt.
Nämä eivät ole jääneet tekemättä tyhmyyttä. Ne on jätetty tekemättä, koska kustannusten ja hyötyjen laskelma ei mennyt tasan.
Tekoälyavusteinen kehitys on siirtänyt kannattavuusrajaa niin paljon, että iso osa tuosta listasta on nyt väärällä puolella viivaa. Kolmen viikon työstä on tullut kahden päivän työ. Se tarkoittaa, että liian monen yrityksen arvokkain hyödyntämätön omaisuuserä ei ole data vaan hylättyjen ideoiden lista.
Tätä listaa ei kuitenkaan voida purkaa strategiatyöpajassa. Se puretaan tekemällä.
Lisenssi ei ole kyvykkyys
Todennäköisesti yrityksellänne on jo Copilot, ChatGPT Enterprise tai vastaava. Ja todennäköisesti muutama ihminen käyttää sitä loistavasti. Yksi controller on rakentanut itselleen jotain, joka säästää häneltä päivän viikossa.
Ja siihen se jää. Hänen koneelleen.
Tässä on koko ongelma tiivistettynä: yksilön tuottavuushyöty ei koskaan muutu itsestään yrityksen kilpailueduksi. Se edellyttää, että hyvä käytäntö kirjataan, jaetaan ja monistetaan. Että ratkaisu asuu jossain muualla kuin yhden ihmisen päässä ja työpöydällä.
Testi on julma ja nopea. Kysykää ensi johtoryhmässä kahta lukua:
- Montako tekoälylisenssiä olemme ostaneet?
- Montako sellaista ratkaisua niillä on syntynyt, jotka ovat useamman kuin yhden ihmisen päivittäisessä käytössä?
Pullonkaula on ihmisissä ja siksi projektimalli ei auta
Olemme aiemmin kertoneet Cherryn blogeissa, miksi isot hankkeet epäonnistuvat: vastuu hajautuu, eikä kenelläkään ole aikaa. Digikehityksessä ilmiö on aivan sama, mutta jopa pahempi, sillä perinteinen toimitusmalli itse asiassa lisää oman väen kuormaa.
Ajatelkaa, mitä konsulttivetoinen projekti vaatii teiltä: määrittelytyöpajoja, tarjouspyynnön laatimista, toimittajavertailua, ohjausryhmiä, hyväksyntöjä, testausta. Ostitte apua, mutta saitte lisää kalenterimerkintöjä.
Konsulttimalli luotiin maailmaan, jossa itse rakentaminen oli kallista ja hidasta, jolloin kannatti satsata suunnitteluun – kuten kuka rakentaa ja mitä. Tämä maailma on jäämässä taakse. Suunnittelun ja kilpailutuksen osuus kokonaiskustannuksista on paisunut absurdiksi suhteessa itse toteutukseen.
Tänään yritykset tarvitsevatkin ainoastaan kyvykkään osaajan, joka tekee molemmat: näkee kokonaisuuden kuten CDO ja rakentaa samalla myös ratkaisun. Ei vain määrittele ja kilpailuta, vaan päättää ja toimittaa.
Huippuammattilainen yhdistää konsultin näkemyksen ja tekijän kädet
Konsulttivetoiseen digikehitykseen on monesti valjastettu jopa kaksi eri toimittajaa ja palkattu yksi vakituinen työntekijä.
Cherry voi nyt uutena aluevaltauksena tarjota poolistaan yhden ja saman tekijän, jonka taidot ja kokemus kattavat seuraavat kolme perinteisesti erillistä osaamisaluetta.
Liiketoimintatausta: Osaajan johtotason kokemus liiketoiminnasta tuo näkemyksen, mitä kannattaa ja mitä ei kannata tehdä. Kokematon tekijä automatisoi innoissaan prosessin, joka olisi pitänyt poistaa kokonaan. Liiketoimintaa ymmärtävä osaa katsoa saman asian euroina ja sanoa ”tämä ei ole automatisoinnin arvoinen” sekä perustella sen hallitukselle.
Palvelumuotoiluosaaminen. Käyttämätön ratkaisu ei ole ratkaisu. Suurin osa yrityksen sisäisistä työkaluista kuoleentuu siihen, ettei niitä ole suunniteltu käyttäjälle.
Tekninen toteutuskyky. Tekijämme koodaa itse, tekoälyavusteisesti aina tuotantoon asti. Ei pelkkää demoa, vaan käytössä toimiva ratkaisu.
Ja kuten aina interim-johtamisessa, tekijämme on täysin sitoutunut toimeksiantoon niin kauan kuin on tarve.
Omaa koodia ei kannata pelätä vaan hallita
Tässä kohtaa moni johtaja jännittyy. Emmekö me nyt muutu softataloksi? Eikö olisi turvallisempaa pysyä valmisohjelmistoissa?
Käännetään kysymys ympäri. Jos käytätte täsmälleen samoja valmisohjelmistoja kuin kilpailijanne, mistä digitaalinen etumatkanne muka syntyisi?
Kaikkea ei silti tehdä itse. Valmisohjelmistot ovat useimmiten sydän, jonka päälle rakennetaan täydentävät osat. Juuri nämä täydentävät osat erottavat yrityksen verrokeistaan.
Pelko omaa koodia kohtaan on peräisin ajalta, jolloin se oli aiheellista: koodi jäi yhden konsultin haltuun, dokumentaatio puuttui, ylläpito oli panttivankitilanne. Tekoälypohjainen kehitys on kääntänyt logiikan päinvastaiseksi. Kun perusteet laitetaan kerralla kuntoon, esim. yksi versionhallinta, kevyt kehitysprosessi ja dokumentaatio samassa paikassa koodin kanssa, organisaatio pystyy hoitamaan jatkokehitystä itse ja rutiinipäivitykset voidaan automatisoida agenteille.
Perusteiden kuntoon laitto vie vain viikon. Ilman niitä yritys on viiden vuoden päästä uudestaan samassa tilanteessa.
Repositorio on tase-erä
Omistajalle ja hallitukselle modernin digikehityksen tarve kertoa taloudellisin termein.
Yrityksen arvo riippuu yhä enemmän sen kyvystä hyödyntää dataa ja omia räätälöityjä ratkaisuja. Ostajan due diligence kysyy nykyään: mitä omia järjestelmiä teillä on, kuka omistaa niiden koodin, missä se on ja kuka osaa ylläpitää sitä?
Vastaus ”meidän entinen konsultti tietää” laskee kauppahintaa. Vastaus ”kaikki on yhdessä repositoriossa dokumentoituna, ja kaksi omaa ihmistä kehittävät järjestelmiä viikoittain” nostaa kauppahintaa.
Digitaalinen pääoma kertyy siis yritykseen – ei järjestelmätoimittajalle. Tämä ero korostuu viimeistään yrityskauppatilanteessa.
Paras osaaja tekee itsensä tarpeettomaksi
Tavoite ei ole yksi uusi sovellus. Tavoite on, että yrityksen tapa tehdä asioita muuttuu.
Kumppanuuden luonne muuttuu matkan varrella: aluksi Cherryn osaaja tekee, sitten teemme yhdessä ja lopulta interim-ammattilainen auttaa enää vaikeimmissa kohdissa. Yrityksen oma väki ei saa ainoastaan valmiita työkaluja, vaan he oppivat, miten niitä rakennetaan, ja alkavat ratkoa ongelmia yhä useamman itse.
Tämä on samalla ainoa rehellinen tapa mitata onnistumista: ei toimitettujen sovellusten määrä, vaan se, kuinka nopeasti Cherryn toimeksiantoa ei digikehitykseen enää tarvita.
Neljä kysymystä ensi johtoryhmään
- Mitkä viisi asiaa olemme jättäneet tekemättä siksi, ettei niitä kannattanut tehdä? Kannattaisiko nyt?
- Montako tekoälyratkaisua meillä on useamman kuin yhden ihmisen käytössä?
- Missä oma koodimme sijaitsee ja kuka pääsee siihen käsiksi?
- Kuka meillä on vastuussa siitä, että listatut asiat tulevat tehdyiksi edes jotenkin?
Jos neljänteen kysymykseen ei ole vastuuhenkilöä, kysymys ei ole tekoälystä. Kysymys on kapasiteetista.
Cherry tarjoaa kasvaville yrityksille tekoälyavusteista digitalisaatiota, joka voi hyvinkin olla ratkaisu liiketoiminnan kehittymiselle. Lisätietoa kumppanimme sivustolta: vinterim.fi
